+15kg

Minulla on kahdeksanvuotias pikkusisko, joka asuu isäni luona Kuopiossa. Tajusin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan kaupassa, kuinka hirveät ulkonäköpaineet jo ihan pienillä lapsilla on. Siskoni sovitti mustaa pitsipaitaa ylleen ja sanoi, ettei se ole sopiva. Ihmettelin, että mikä vika paidassa on, sinähän näytät kauniilta siinä. Pikkusiskoni veti vatsaa sisään niin paljon kun sai ja totesi, että jos hän näyttäisi siltä miltä nyt näyttää, paita olisikin hyvä. Järkytyin hänen puheistaan.

Ei ole varmasti kenellekään nuorelle ihmeellistä miettiä omaa kehoaan ja sitä, mille näyttää muiden silmissä. Alakoulussa olin lapsenpyöreä, mutta pituuskasvun alettua laihduin huolella. 
   Olen tällä hetkellä 168 cm pitkä ja painan 55 kg. Yläasteen jälkeen en ole kasvanut lisää pituutta, mutta silloinen painoni oli 40kg. Huolestuin, jos paino meni yli 40 ja lopetin samantien syömisen. En syönyt, vaikka teki mieli. Koulussa join lasin vettä ja ehkä saatoin syödä näkkileivän. Ajattelin nälän tunteen kertovan siitä, että nyt kaikki on hyvin. Ei tarvinnut tuntea morkkista syödyistä kaloreista. Tekosyyt, kuten: "Olen jo syönyt", "Ei ole nälkä" tulivat tutuiksi ja osasin lepytellä äidinkin, hänen muutaman kysely tuokion jälkeen. Välillä äiti alkaa tivaamaan, että olenhan varmasti syönyt, jos hän ei näe likaisia astioita missään. Opin nimittäin lavastamaan syömiseni. Murensin lautaselle leivän muruja ja muutin jääkaapin tavaroiden järjestystä. 

Kuva on Unkarista, missä vierailin 6.-luokalla.

   Minulla ei ole todettu anorexiaa eikä muutakaan syömishäiriötä, joten en osaa luokitella tekemisiäni minkään tietyn syyn piikkiin. Osittain ajattelin, että jos olen hoikka, niin olen silloin automaattisesti kaunis. Luin netistä erilaisia kikkoja painonhallintaan. Heräsin esimerkiksi keskellä yötä, koska olin lukenut, että nukkuessa ei kulu tarpeeksi kaloreita. Selasin myös silloin suosiossa olleen WeHeartIt-sivuston kuvia, jossa ihmiset kannustivat hoikkuuteen ja mollasivat normaalikokoisia. Alla näkyvä kuva ja kaikki sen kaltaiset kuvottavat minua nykyään. 
                                 

   Olen aina ollut iloinen ja nauravainen. En laihduttaessani kokenut olevani surumielinen, enkä masentunut. Halusin vain olla laihempi, kuin kukaan muu.
   Touhuni oli aivan naurettavaa, ja se kostautui minulle mm. sillä, että minulla oli lievä akne ja huonokuntoiset hiukset. Kehoni ei saanut kaipaamiaan ravintoaineita. 

Tämä on ainoa kuva näppyläisestä ja kiiltävästä naamastani minkä olen säilyttänyt. Näppyjen ollessa todella pahat, en tahtonut ottaa ollenkaan kuvia itsestäni, mikä on mielestäni täysin ymmärrettävää.

   Olin kasvissyöjä, joka ei pitänyt kasviksista. Se varmasti selitti alhaisen painoni ja huonon ihonlaatuni.
   Suurta tuskaa itselleni tuotti sekä rintojeni että peppuni pienuus. Olin kova vertailemaan itseäni muihin, varsinkin malleihin, joilla oli pitkät sääret ja upea vartalo. Kovin pinnallista ajattelua, mutta en usko monenkaan ylakouluikäisen ajattelevan syvällisesti omasta kehostaan. 

Tämä kuva on Bulgariasta. Olin silloin menossa 9.-luokalle. Minulla ei ollut minkäänlaisia rintoja, mikä aiheutti silloin hirveää häpeää. Myös lantioluuni törröttivät sekä istuminen luisella pepulla teki jopa kipeää. 

En osaa sanoa milloin pääsin eroon huonosta itsetunnosta. Kun huomasin, että en enää tarkkaile syömisiäni yhtä paljon kuin ennen, pakotin itseni tarkkailemaan. Luin kirjoja, jotka kertoivat syömishäiriöistä ja koitin oikein väkisin samaistua henkilöihin. Onneksi en enää jaksanut taistella ja rupesin nauttimaan ruuasta. Aknesta pääsin eroon vasta lukion alussa. Siihen mennessä olin syönyt ihotautilääkärin määräämiä Vreya-merkkisiä pillereitä päivittäin. En uskalla lopettaa niiden syömistä, sillä pelkään näppyjen tulevan takaisin.

Tällä hetkellä olen solminut rauhan kehoni kanssa. En rääkkää sitä uuvuksiin enkä kuluta itseäni loppuun. Mietin usein mille näyttäisin nykyään jos olisin elänyt niin sanotun "normaalin" kasvuvaiheen. Sitä en saa kuitenkaan koskaan tietää. Ehkä on parempi näin. Olen juuri sellainen kuin nyt olen ja kunnioitan vartaloani tälläisenä. Rakastan vartaloani, enkä toivo kenenkään uuvuttavan itseään samalla tavalla kun minä tein. Olen kerännyt 15kg onnea, iloisuutta ja hyvinvointia, joita kannan ylpeydellä. On ihanaa olla minä.

Kuva on otettu Espanjassa vuonna 2011. Olin silloin 7.-luokalla.

With love, Petra

Mitä mieltä olitte tekstistä? Hieman erilainen kuin tähän asti kirjoittamani.