Girly outfit

 Eilen oli nimpparini. Meillä on ollut äitin kanssa tapana ostaa pieni nimipäivälahja joka vuosi toisillemme. Tällä kertaa sain lahjaksi Gantin lippiksen, kirjan ja nätin kesäpuseron. Olin super onnellinen! 

Mentiin Laurin kanssa terassille istumaan ja kiertelemään kaupoilla. Eilen oli muutenkin ihan huippupäivä. Latailin akkuja paljussa ja nautin auringosta! Tänään jaksaa taas paiskia töitä. Tervetuloa Kankaisten Tilalle herkuttelemaan :) Minut löytää kahvilasta!

Lippis Gant/ T-paita H&M/ Hame Ulkomailta/ Clutchi 2Hand/ Tossut KappAhal 

Summer Outfits

Shirt Polo Ralph Lauren/ Jeans Cubus/ Shoes 2Hand/ Clock Christmas gift

Hat Ikea/ Dress Henri Lloyd/ Belt Mango/ Purse Seppälä

Yllä on kaksi ehdotonta kesän suosikkiasuani. En osannut päättää kumpi on parempi, joten valitsin molemmat lemppareikseni. Molemmat asut sopivat niin arkeen kuin juhlaan muuttamalla vain asusteita ja kampausta!

Kummasta Sinä tykkäät enemmän? 

With love, Petra

Ajatuksia kuolemasta

Miksi on niin vaikeaa sanoa, että joku on kuollut?

Kuolemaa ilmaistaan eri tavoin. Pyritään välttämään sitä sanaa. Hän menehtyi, nukkui pois, on paremmassa paikassa, ei ole enää luonamme... Mietin ääneen tätä ruokapöydässämme. Isäpuoleni kertoi, että ennen vanhaan ihmiset oikeasti uskoivat kuoleman tulevan, jos sitä kutsuttiin. Esimerkkinä tästä käytän karhua. Otso, mesikämmen, metsän kuningas etc. Ei kai kukaan ole niin hullu, että kutsuisi pedon kotiinsa. Parempi jättää sanomatta karhu. Ymmärrätte varmasti, että kuolema on vielä pahempi kuin karhu. Sitä nyt ei kukaan toivonut kotiinsa. Kiertoilmausket ovat jääneet elämään. On myös niin sanotusti "kauniimpaa"  sanoa "nukkunut pois" kuin kuollut ja kuopattu. 

Näin kävi kissallemme. Vanhuus vei hänet meiltä. Tai oikeastaan eläinlääkäri. Kissamme Liekki oli 15-vuotta ja 3kk vanha. Se on kunnioitettava ikä. Pari viikkoa sitten Liekki lakkasi olemasta oma eloisa itsensä. Se ei puskenut vastaan, eikä polkenut tassuillaan. Se vain oli. Huolestuimme, ja veimme sen eläinlääkäriin. Odotin jo silloin pahinta siis sitä, että Liekki lopetettaisiin. Tätä ei tapahtunut. Se sai suonensisäistä nesteytystä ja antibiootteja. Koko perhe huokaisi helpotuksesta. Toivoin Liekille lisää elinvuosia. En saanut kahta viikkoa enempää. 
Liekin tila huononi jälleen, vaikka hetken se oli parempaan päin. Itkin silmät päästäni, kun äiti oli lähdössä sen kanssa eläinlääkäriin, koska tiesin, ettei Liekki enää tältä reissulta palaa. Se oli jokaisen tutun ja vieraan suosikki, eikä se koskaan ollut pahantuulinen. 
Kysyin miljoona kertaa, että miksi. Miksi pitää kuolla? Miksi juuri Liekki? Miksi miksi miksi? Lopulta en enää tiennyt mitä kysyin ja halusinko edes vastausta. En vain halunnut luopua Liekistä.
Äidin tullessaa takaisin, ei minun tarvinnut kuin katsoa häntä ja tiesin, että Liekki oli nukkunut pois. Kirjaimellisesti. Hautasimme Liekin kirsikkapuun juurelle. Keräsin pienen kimpun kukkia ja luin lyhyen runon:

Ei kukaan tiedä, mihin olet mennyt.
Pitkien säteitten uutimet illassa

Polkusi kimmellys, tomu.

Niin paljoon valoon olet kätkeytynyt minulta. ~Kirsi Kunnas

Miksi ihmiset yrittävät pidättää itkua?

Vaikka olisi yksin kotona, on vaikea alkaa itkemään ääneen. Kurkku tulee itkun pidättelemisestä kipeäksi ja koko vartalo hytkyy ilman ääntä. Tuntuu, että  pakahtuu suruun. Onko joku kieltänyt meitä itkemästä ääneen? En usko, että on. Itku ei kuitenkaan tule luonnostaan. Ensin virtaavat kyyneleet, sitten suu vääristyy ja onnettomia nyyhkytyksiä kuuluu kurkusta.
Yritin itkeä niin kovaa kuin vaan voin. En jaksanut edes minuuttia. Eikä se edes auttanut. Oloni ei kohentunut, eikä minusta tuntunut siltä, että itkeminen olisi puhdistanut minut. Päinvastoin. Sain puhdistuksen tilalle vuotavan nokan, päänsäryn ja turvonneet silmät.

Leidi ja Liekki

Kuinka kauan pitää surra?

Onko olemassa tietty aika, kuinka kauan vähintään täytyy olla surullinen? Jos joku kysyy minulta, viikon päästä surenko minä, voinko sanoa, että en sure? Kaipaan tottakai, mutta en sure. 
Tunsin itseni kamalaksi ihmiseksi, kun naurahdin seuraavana päivänä. Lopetin heti ja podin syyllisyyttä. Minunhan pitäisi pukeutua mustaan ja itkeä päivät pitkät. Heli Kajo sanoo laulussaan Jos mä kuolen nuorena, että hautajaisissani pukeutukaa mustaan, mutta vain koska se on tyylikästä. Ei pitäisi surra ikuisuuksia, vaan jatkaa elämää ja yrittää muistaa ne hyvät hetket, joita koettiin läheisen kanssa. 

Hän on nyt paremmassa paikassa.

Miten niin on, kuinka voit sanoa noin? Mikä vika meidän luonamme oli?
Eräs ystäväni esitti nuo sanat: "Liekki on nyt paremmassa paikassa". Tietenkään hän ei tarkoittanut pahaa, ei todellakaan. Tajusin sen itsekin, mutta vahingossa kimmastuin, aivan kuin minua oltaisiin muka loukattu. Naurettavaa. Toinen koittaa vain lohduttaa. Miksi sitten kimmastuin tuosta? Sitä en tiedä. Kertokoon joku joka tietää. 

Miksi nämä kysymykset ovat näin vaikeita? 

Onko jollain muulla samanlaisia ajatuksia? 

Mielelläni kuuntelen ja keskustelen näistä. 

With love, Petra

Beach please

Eilen, eli lauantaina, oli aurinkoinen sää pitkästä aikaa. Lähdimme Helsinkiin ihan tarkoituksella ottamaan aurinkoa ja nauttimaan kauniista päivästä. Niitä on ollut liian harvoin tänäkesänä... 

Menimme Hietaniemen rannalle Laurin kanssa ja saimme koko päivän kulutettua aurinkoa palvomalla.

 Joudun käyttämään aurinkorasvaa, jonka suojakerroin on 30. Poltan joka kesä sekä rinnan että nenäni. Eilen olin varautunut tähän, ja lisäilin rasvaa tunnin välein. Minä onneton en tajunnut, että muutkin osat vartalostani saattavat palaa. Tällä hetkellä otsani helottaa kirkkaanpunaisena. Se on kosketus arka. Ja siinä on hyttysen pistoja... 

Ruokaa oli melkein mahdoton saada. Joka paikka oli aivan täynnä ja istumapaikkaa olisi pitänyt odottaa vähintään puoli tuntia. Onneksi meidät pelasti Americana Pizzeria. Lyhyt jonotus ja herkullisimmat pizzat, mitä olen pitkään aikaan syönyt!

Jokatapauksessa, eilen oli oikein mukava päivä. Minun pitää elää eilisen aurinkoisella ilmalla ainakin viikko, sillä jopa juhannuksena pitäisi olla huono ilma... Pidetään peukut pystyssä hyvälle säälle!

/Bikinit ja neuletakki H&M/

With love, Petra

DIY-terassi

Nyt sain napsittua kuvat terassimme sisutuksesta. Olemme melkein kaiken tuunanneet, joten terassia voi kutsua DIY-terassiksi, eli Do it yourself-terassiksi. Kyselkää rohkeasti, jos mieleen juolahtaa kysymyksiä liittyen terassin sisustukseen! 

Ja nyt, nauttikaa kuvista: 

Leikkasimme pensasaidat, joten pihalle ja terassille oli suora näkyvyys naapureiden pihoilta. Verhot antavat omaa rauhaa. 

Tämä on ehdottomasti suosikkipaikkani! Riippuvassa tuolissa on ihana lukea (esimerkiksi filosofian kirjaa, joka lojuu pöydällä) ja nauttia lomasta.

Matala sohvapöytä on tehty puulavoista, jotka on jälkeenpäin maalattu. Pöydässä on pyörät, jotta sitä on helppo siirrellä haluamaamme paikkaan.

Helpon terassisohvan kokosimme puulavoista. Lavojen päälle heitettiin patja ja päiväpeitto. Tyynyillä saa hauskaa kontrastia muuten vaaleaan terassiimme. 

With love, Petra

Joutsenlammella

Olen todella pettynyt kesäkuun ilmoihin. Kolmesta lomaviikostani ensimmäinen on jo kulunut, enkä ole rannalle tarjennut mennä. Auringossa on ihanan lämmintä, mutta kamala tuuli tekee auringon ottamisen sietämättömäksi. Uudet kesävaatteeni ovat jääneet kaapin perukoille antamaan tilaa kevättakeille. Olin tänäänkin koko päivän kananlihalla, vaikka minulla oli ainoastaan jalat paljaina...

Vietimme äitini kanssa mukavan päivän kierrellen kaupoilla ja hoidellen asioita. Pistäydyimme Aulangon Joutsenlammella syömässä jäätelöt. Istuimme puolisen tuntia, mutta joutsenia ei näkynyt missään. Juuri kun olimme lähdössä, toinen joutsenista lipui lammen keskellä olevalta saarelta kohti meitä. Se ei kuitenkaan tullut kahtakymmentä metriä lähemmäksi. Ihmettelimme joutsenen vaisua käyöstä, sillä yleensä ne tulevat mielellään ihmisten luo. 

 http://yle.fi/uutiset/laulujoutsenet_jalleen_aulangon_joutsenten_kimpussa_aino_on_kadonnut_ja_janne_loukkaantunut/8056206

"Joutsenlammen nimikkopari, kyhmyjoutsenet Aino ja Janne ovat joutuneet antamaan kotilammellaan periksi vieraille joutsenille."

Tässä syy siihen, miksi tirppoja ei näkynyt. Toivottavasti loppukesänä on parempi onni.

Takki H&M/ Mekko Henri Lloyd/ Laukku Michael Kors

With love, Petra

Ps. Seuraavassa postauksessa laitan kuvia terassistamme! Se on ihan mahtava!